Työ alkaa menemään jo rutiinilla. Myös se rutinan kuuntelu. Hetkittäin pitää mennä vessaan itkemään koska ei vaan pysty eikä jaksa, mutta joku pieni suodatin on jo kehittynyt ettei jatkuva valittaminen ja arvostelu tunnu enää niin pahasti. Mutta tuntuuhan se silti.

Töiden jälkeen sitä vasta kunnolla herää. Heiluu kaupungilla tai touhuaa kotona. Leipoo, jumppaa, käy lenkillä, leikkittää (tökkii) Edoa, lukee, haaveilee matkailusta. Ostaa meikkejä ja nättejä vaatteita ja vannoo että nyt minusta tulee kaunis, vain herätäkseen eräänän kauniina aamuna silmänympärykset punaisina ja arkoina. Hei, silmätulhedus vai mikä lienetkän, olikin jo ikävä.

Oma koti on ihana. Joka päivä arvostan sitä enemmän ja enemmän, värkkään sinne jotain uutta ja kivaa, teen siitä mielyttävämmän. Tänään kotiin muutti jumppapallo ja kasa siemeniä. Voi kun ne kasvaisi jo, saisi jotain vihreää.

Kevät soljuu eteenpäin, ja minä sen mukana.