Sain töitä. Tai no, työharjoitelulla se nyt kulkee muutaman kuukauden, mutta mikäli en täysin kädetön paska (tai suklainen teekannu) ole, niin palkalliseen työhön on mahdollisuudet sitten vuoden alussa. Oujee.

Muutin taas Maten nurkkiin hengaamaan ja odottelemaan asuntotarjouksia. Niitä on pari tullut, mutta semmoisiin isoihin lukaaleihin joihin en halua majoittua koska sitten iskee hinku saada materiaa. Ja materia on pahasta, ainakin liiallisissa määrissä.

Hieman hirvittää, että nyt pitäisi oikeasti sitoutua johonkin. Herätä joka aamu ja lähetä töihin. Yrittää muka olla aikuinen. Tienata ja maksaa veroja, ajaa ajokortti, hankkia talo. Okei, okei, ei tässä välttämättä puhuta kuin vuodesta parista, mutta silti. Mitä jos minua alkaa ahdistamaan paikallaan olo, rutiinit. Oppiiko sitä ikinä olemaan onnellinen, kun mikään ei kelpaa?