Kiirettä pitää, ja se on hyvä.

Syksy on kaunis ja villi ja märkä ja musta, nautin suunnattomasti sateenvarjon kanssa heilumisesta, kastumisesta ja palelusta. Tiimarista ostettu neonvihreä sateenvarjo kun ei ole mikään maailman tukevin tekele, vaan menee tuulessa minne tahtoo, vääntyy omituisiin asentoihin ja siitä kertaalleen tippui jo kahvasta joku nuppi.

Löysin kirppikseltä ihanan paksusta villakankaasta tehdyn "emäntä"-mekon, jonka kävin Vuoltsulla lyhentämässä ja lisäsin siihen vielä taskunkin eteen. Tasku meni vinoon, mutta ei se haittaa, antaama enempi semmoista "hälläväliä"-kuvaa ihmisille. Mekko päällä näytän ihan joltain maatilalta karanneelta hippi-emännältä, mutta se on tarkoituskin. Ollaan iltaisin luettu Viivin kanssa kanojen hoito-opasta, sillä molemmat haaveilee puolitosissaan ok-talon vuokraamista Ikaalisisten suunnalta ja kanojen hankkimista. Se ajokortti pitäisi ensin hankkia..

Eilen otin vastaan kiitollisuuden, kuultuani suhteellisen hyviä uutisia Isin tilasta. Toivottavasti kaikki on niin hyvin mitä on annettu uskoa, eikä mitään pelottavaa vaani missään piilossa. Aloin itkemään Koskikeskuksessa kuunnellessani kännykkä korvalla kuinka Isi kertoili muista osaston potilaista - pienestä hiuksettomasta pojasta joka ei pääse edes käymään kotonaan, silmänsä menettäneestä nuoresta naisesta. Toistin mielessäni kaikuna Isän nöyrät sanat; Mulla on asiat vielä hyvin, en valita. Sitä helposti unohtaa olla kiitollinen siitä että on terve, mutta toivottavasti nyt muistuisi pidemmän aikaa olla onnellinen omasta asemastansa.

Ennen ulkomaille lähtöä muistin joka päivä kiittää. Jotain, isompaa universaalia sielua, mikä se sitten lieneekään. Jumala, Allah, Odin tai Äiti Maa. On se mikä tahansa, niin kyllä se kuuli minun kiitokseni, nöyrtymiseni. Viimepäivinä olen aloittanut taas, kiittänyt pienistä iloista, onnistumisista. Siitä ettei ole lapsia, että saa olla vapaa ja mennä ja tulla miten haluaa; siitä että on ystäviä joita rakastaa ja jotka rakastavat minua; siitä että on kaunis luonto ja hiljaisuutta; siitä että on terve, että on rahaa, siitä että elämä ylipäätänsä on hyvää.

Aina välillä mieleen palaa ikäviä lausahduksia. Kuinka mä vaan otan, mutten anna mitään. Omasta mielestäni olen senkin todistanut vääräksi viimeisen viikon sisään, useaan otteeseen. Ainakin teen parhaani ollakseni tukena ihmisten vaikeissa päätöksissä, raskaissa hetkissä. Ei kai ne minulle soittaisi, jos eivät kokisi minulta mitään saavansa vastineeksi.

Elämä on hyvää.