Alku aina hankalaa ja silleen. Hermoromahdusta odotetaan joka päivä, silmät ei jaksa pysyä kunnolla auki ja jatkuvasti on mielessä ajatus, että varaanko jumalauta paluulipun Suomeen samantien. Haluaisin löytää töitä samantien ja saada oman luukun jonne mennä möllöttään ja oleen epäkohtelias ja antisosiaalinen suomalainen, mutta eihän sekään tietty ole niin yksinkertaista; CV pitää kirjoittaa ihan erilailla kun kotomaassa, eikä se mene läpi Tädiltä sitten millään. En kuulemma mainosta itseäni tarpeeksi ja ties mitä. Lasten vuoksi ei juurikaan tule oltua hiljaista hetkeä eikä tule levättyä niin paljon kuin aivoni juuri tällä hetkellä haluaisi, mikä nyt oli tiedossa jo kotomaasta lähtiessä, että väliaikaisessa majapaikassa on lapsia ja niiden ehdoilla mennään. Voinen silti hyvillä omillatunnoilla sanoa, että lähtöstressi, matkaväsymys, aivojen ylirasittuminen kaiken kääntämisessä ja asioiden opettelussa sekä itsetuntopaineet eivät ehkä sovi kaikista parhaiten yhteen lasten kanssa. Hiljaisina hetkinä, jolloin on oikeasti aikaa ajatella, tekisi vain mieli mennä kerälle ja itkeä, mutten voi antaa itselleni lupaa siihen koska täytyy pitää yllä positiivista ajattelua. Mut kun väsyttää.

Yritän väkisin uskoa että lopulta CV on niin häikäisevä että saan sillä unelmaduunini jota olen pari päivää kuolannut, ja kaikki on tän uupumuksen ja henkisen pahanolon arvoista. Että sit kun mulla on se työ, mulla on myös edes jotenkuten oma asunto, paikka jonne levittää kaikki tavarani välittämättä siitä että siinä on seassa semmoista minkä lapsi saattaa niellä tai millä se voi puhkoa itseltänsä silmät, missä voin kiroilla vapaasti, jossa voin tulla ja mennä ja olla ihan niinkuin itse haluan miettimättä kenen rutiinia se haittaa tai kenen tiellä olen. Että sitten sitä ehkä vihdoin tuntisi itsensä onnistuneeksi ihmiseksi, eikä tarvitsisi enää todistella mitään itselleen. Vois ehkä rentoutua?

Ahdistaa ajatus, että "kärsin" täälä muiden nurkissa ja ajan itseni piippuun, saamatta kuitenkaan minkäänlaista työtä ja joutuisin tuleen takaisin vetelänä ihmismössönä josta ei ole enää eläjäksi.

Ihan on vitusta moinen.

"Positiivinen ajattelu kerää postiviista energiaa ja negatiivinen negatiivista." Voin vaan arvailla millaisen läjän paskaa saan niskaan tämän postauksen myötä.