Kirjahullulla ei voisi olla parempaa työpaikkaa kuin kirjasto. Maanisesti olen nyppinyt poisto-hyllystä parhaat päältä ja oma kokoelma alkaa olla aika täydellinen. Kuukauden jälkeen on alkanut olla jo joku kontrolli päällä, etten ihan mitä tahansa raahaa kotiin vain, koska siinä on kiva kansi.

Ikeassa on tullut käytyä monta kertaa nyt, kun on oma kämppä ja saa rahattua kamaa suoraan tänne. Siinä on jotain niin väärää ja niin ihanaa yhtä aikaa, jälkeenpäin on aina vähän likainen olo. Pitäisi suosia suomalaista ja käsityötä ja plää, mutta Ikeassa on halpaa ja näppärää roinaa.

Uudessa kodissa on ihana lötköillä pyjamissa ja kokkailla liikaa ruokaa. Lenkkipolku alkaa melkein ovelta ja järven kiertäminen (about 8 kilsaa) on viikonloppuisin aktiviteettina. Pulkkamäkeen pitäisi ehtiä enemmän.

Olen nostanut käteni pystyyn yhden ihmisen kohdalla, joka on luisunut aina vain alemmas ja alemmas päihteiden ja tuhoisien ihmissuhteiden myötä. Jos puolen vuoden järjenpuhuminen ei mene perille, niin ei mene. Naisen kanssa ollaan oltu jo pidemmän aikaa väsyneitä ja ahdistuineita, ja nyt tuli raja vastaan molemmilta. Ollaan purettu stressiä nauramalla hillittömästi kaikelle ja koko ajan, hulluteltu ja oltu kuin pahaiset kakarat. Tyylinsä kullakin.

Elämä on juuri nyt täynnä pieniä "guilty pleasureita". Ne tekevät elämästä helpompaa, kestettävämpää. Ei sillä että juuri nyt olisi mikään sen suuremmin vialla, paitsi menetyksen tunne ja pienoinen stressi siitä mitä pitäisi syksyllä tehdä. Tämän päivän kaltaiset hetket kuitenkin auttavat jaksamaan, saavat tuntemaan että vaikken mitään muuta osaisi, niin rakastaa kyllä osaan. Ja se riittää.